Eurooppalaiset antavat Trumpille haastavan kehityksen kaupan ja turvallisuuden

Presidenttiehdokkaana Donald Trump alkoi kertoa eurooppalaisille vuonna 2015, että heidän oli (a) leikattava järjestelmälliset ja liialliset kauppaylijäämänsä Yhdysvaltojen kanssa, (b) poistettava syrjivät kauppasäännöt ja -käytännöt markkinoiden avaamiseksi amerikkalaisille yrityksille ja ( c) lopettaa vapaamatkustamisen Yhdysvalloissa turvallisuutensa vuoksi.

Eurooppalaiset jättivät hänet huomiotta ja loukkasivat jatkuvasti tulevaa tehtävänpäällikköä, joka heidän mielestään joutui häpeällisesti roskiin jo ennen Yhdysvaltain pääpresidenttikilpailua marraskuussa 2016.

Mutta sitten lähestyessä päivää, jolloin amerikkalaiset äänestäjät järkyttäisivät maailmaa, Trump lisäsi peliä sanomalla, että Euroopan unioni oli epäystävällinen joukko Saksan palveluksessa ja perustettiin kilpailemaan Yhdysvaltojen taloudellisia etuja vastaan.

Valitettavasti sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Eurooppalaiset vain jättivät huomiotta Yhdysvaltain presidentin. EU:lla on tänä vuonna toistaiseksi ylijäämäinen 158 miljardin dollarin vuotuinen amerikkalainen kauppa.

Ja kaikki tämä uhkaamalla aggressiivisella vastatoimilla, jos Washington uskaltaisi muuttaa Yhdysvaltain ja EU:n kauppasuhteiden status quoa. Viesti Trumpille on: Ota se - äläkä tee aaltoja.

Saksa, jonka Yhdysvaltojen kauppataseen ylijäämä kasvoi 12 prosentin vuosivauhtia tämän vuoden viiden ensimmäisen kuukauden aikana, on nyt johtaja EU:n pyrkimyksissä pelotella Washingtonia mukavalla poliittisella ja taloudellisella lähentymisellä Kiinaan. Berliini isännöi viime viikolla Kiinan pääministeri Li Keqiangia avatakseen suuret kauppa- ja investointivirrat Pekingin kanssa ja omaksuakseen Kiinan kehotuksen vastustaa yhdessä "amerikkalaista protektionismia" "monenvälisen kauppajärjestelmän" puolustamiseksi.

Ja on muutakin. Maanantaina Saksa johtaa eurooppalaiset EU:n ja Kiinan väliseen huippukokoukseen Pekingissä, kun taas Yhdysvallat kamppailee (a) pysäyttääkseen ja kääntääkseen lähes puolen biljoonan dollarin kauppavajeensa Kiinan kanssa, (b) suojellakseen amerikkalaisia ​​ja muita länsimaisia henkiset omaisuudet, (c) pakottaa rakenteellisia taloudellisia muutoksia Kiinaan ja (d) taistella Kiinan haasteita vastaan ​​läntisen maailmanjärjestyksen suhteen.

Kaiken huipuksi ja oletettavasti kiinalaisten ystäviensä rauhoittamiseksi Saksan ulkoministeri valmensi sunnuntaina iltapäivälehtihaastattelussa Yhdysvaltain presidenttiä taitavasti siitä, miten lännen ydinintressejä tulisi käsitellä maailmannäyttämöllä.

Pistää miettimään, milloin Trump laskee jalkansa kaikkeen tuohon hölynpölyyn.

Kun Trump kertoi Ranskan presidentille Emmanuel Macronille, että Ranska saisi paljon paremman kauppakohteen Yhdysvalloilta, jos se eroaa EU:sta, piti uskoa, että Trump ymmärsi täysin EU:n Yhdysvalloille asettaman taloudellisen ja poliittisen haasteen. Hän toisti saman ajatuksen viime viikolla Britannian pääministerille Theresa Maylle ja kertoi hänelle, että pehmeä Brexit (Iso-Britannian jääminen osaksi EU:n vapaakauppa-aluetta) vaarantaisi Brexitin jälkeisen Amerikan ja Britannian vapaakauppasopimuksen.

Trump ymmärtää, että EU on tulliliitto – taloudellinen juoni, joka edistää alueen sisäistä kauppaa, mutta tappaa kaupan EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Tämä koskee erityisesti Ranskan määräämää maatalouspolitiikkaa – EU:n protektionistisen linnoituksen symbolista piirrettä, jota Trump ei koskaan pysty avaamaan Great Plainsin maanviljelijöille.

Eurooppalaiset laiminlyövät omaa kaupankäyntiään. He eivät esimerkiksi halua alentaa yhdysvaltalaisten autojen 10 prosentin tuontiveroaan kahteen prosenttiin, jotka Yhdysvalloissa peritään EU:sta peräisin olevilta moottoriajoneuvoilta.

Lyhyesti sanottuna Trump tuhlaa aikaa yrittääkseen muuttaa nykyistä transatlanttista kauppajärjestelmää. Hänen pitäisi yksinkertaisesti kertoa Saksan EU-pomoille, että hän haluaa tasapainoisen kauppatilin – välittömästi. Antakaa saksalaisten keksiä, miten se tehdään.

Muuten, Trumpin pitäisi tehdä sama asia Kiinan kanssa. Antakaa Kiinan päättää, kuinka tasapainottaa Yhdysvaltojen kauppaansa. Ja Yhdysvaltojen pitäisi päästä eroon Kiinan rakenneuudistuksista.

Tämä ei tarkoita, että Washingtonin pitäisi hajottaa G20-ryhmä (maailman tärkein talousfoorumi), Maailman kauppajärjestö tai Kansainvälinen valuuttarahasto. Mutta se tarkoittaa, että Yhdysvaltojen tulee puolustaa etujaan voimakkaasti ja tehokkaasti kaikilla noilla maailmanlaajuisilla alustoilla - sen sijaan, että valittaisi, koska se epäonnistui tai ei koskaan edes yrittänyt tehdä niin.

Poliittisissa ja turvallisuuskysymyksissä Yhdysvaltojen on aloitettava päättämällä, mitä se haluaa tehdä Kiinan ja Venäjän kanssa.

Tässä on esimerkki: Trump kertoo saksalaisille, että he antavat miljardeja dollareita venäläisille energiantuontiin, kun he odottavat Yhdysvaltojen kuluttavan miljardeja dollareita puolustaakseen heitä Venäjältä.

Se tarkoittaa, että Yhdysvaltojen (Saksan ja EU:n kanssa) on päätettävä, millaista turvallisuusarkkitehtuuria se haluaa Euroopan suurimmalle maalle. Venäjän osuus Euroopan maa-alasta on noin 37 prosenttia, ja tällä alueella asuu noin 75 prosenttia Venäjän väestöstä.

Myös kiistaaminen eurooppalaisten kanssa heidän puolustusmenoistaan ​​on turhaa toimintaa.

Useimmat Euroopan maat eivät edes tiedä kuka vihollinen on. Etelässä asuvat ovat huolissaan terrori-iskuista ja Afrikasta ja Lähi-idästä tulevista valtavista siirtolaisten ja pakolaisten virtauksesta. Pohjoisessa asuvat sanovat pelkäävänsä Venäjän hyökkäystä – pelkoa, jota heidän eteläiset ystävänsä kutsuvat puhtaaksi vainoharhaiseksi ja vuosisatoja vanhaksi vihaksi Venäjää kohtaan.

Esimerkiksi Italia ilmoitti viime torstaina pidetyssä Naton huippukokouksessa, ettei se lisää puolustusmenojaan nykyisestä yhdestä prosentista bruttokansantuotteesta, samalla kun sen presidentti ja sisäministeri taistelivat siitä, mitä tehdä satoja afrikkalaisia ​​siirtolaisia ​​kuljettavalle veneelle. Italian satamat.

Samoin samana päivänä Tšekin pääministeri sanoi, ettei hän vaarantaisi budjettitasapainoaan korkeammilla sotilasmenoilla ja lisäsi sarkasmin sävyllä, että Yhdysvallat painoi asemyyntiä Eurooppaan kaventaakseen kauppakuilua.

Eurooppalaiset eivät halua tasapainottaa tilejään amerikkalaisilla kaupoilla. Suurin osa heistä ei myöskään aio lisätä puolustusmenojaan ja jättää Yhdysvalloille turvataakan.

Washingtonin on päätettävä, mitä se haluaa tehdä molemmille asioille. Kaupan pitäisi olla yksinkertaista. Eurooppalaisten tulisi kohdistaa kauppakirjansa Yhdysvaltojen kanssa, tai heillä on rajoitettu pääsy Yhdysvaltojen markkinoille.

Transatlanttinen turvallisuus voisi olla tiukempi, koska se saattaa edellyttää epätodennäköistä Yhdysvaltojen ja Euroopan välistä sopimusta Venäjän paikasta ja roolista. Eurooppalaiset pelkäävät, että Washingtonin ja Moskovan suhteiden normalisoituminen vähentäisi ne merkityksettömäksi sivunäytökseksi.

Atlantin yhteisön kauppa ja turvallisuus ovat olleet sananlasku. Rohkeasti Trump on asettanut nuo vaikeat asiat takaisin esityslistansa kärkeen, mutta nyt hän näyttää taikurilta, joka toi esiin voimat, joiden kanssa hän ei tiedä mitä tehdä.

Nämä ratkaisemattomat kauppa- ja turvallisuusongelmat häiritsevät edelleen Yhdysvaltojen omaisuusmarkkinoita aikana, jolloin inflaatio kiihtyy, budjettialijäämät kasvavat ja kauppakuilu kasvaa.

Maailmantaloutta, geopolitiikkaa ja sijoitusstrategiaa käsittelevän riippumattoman analyytikon Michael Ivanovitchin kommentti. Hän toimi vanhempana taloustieteilijänä OECD: ssä Pariisissa, kansainvälisenä ekonomistina New Yorkin keskuspankissa ja opetti taloustiedettä Columbia Business Schoolissa.